Eiffelistä itään

Eiffelistä itään

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kahvia, myllyjä ja unikkoja

Vaikka kahvi on minulle välttämätön elintarvike, kummassakaan Pariisin asunnossani ei ole ollut kahvinkeitintä. Edelliseltä pitempiaikaiselta, tosin jo 14 vuoden takaiselta Ranskan ajaltani minulle on jäänyt muistikuva, että suodatinkahvi olisi täällä melkoista myrkkyä. Silloin minulla oli kahvinkeitin, jossa oli ajastin. Opiskelijakämppäni oli niin kylmä, että minun piti juoda aamukahvit peiton alla lämmetäkseni, jotta pystyin kömpimään sängystä ylös. Kahvinkeittimen porinaan oli kyllä miellyttävää herätä. Montmartrella olin täysin kahviloitten armoilla; täällä minulla on sentään liesi, jolla keittää vettä pikakahvia varten. Tosin sekään ei ole niin yksinkertaista kuin miltä kuulostaa. Olin jo tovin kärsinyt lievästä päänsärystä. Syy selvisi suomalaisen ystäväperheen vieraillessa luonani. Olin ostanut kofeiinitonta kahvia. Onko olemassa enää turhempaa litkua?! Vastedes luen erittäin tarkkaan, mitä purkin kyljessä lukee.Tämä on jo toinen kerta kun sorrun huolimattomuuteen. Ensimmäisillä viikolla söin pullaa paahtoleipänä. No, olihan se makeaa ja hyvää!

Pariisin kahviloissa istutaan terasseilla ainakin vielä marraskuussa, kiitos lämpölamppujen ja kohtuullisen leudon sään. Esimerkiksi Cafe des Officiersissa, jossa usein kirjoitan blogiani, en ole vielä kertaakaan käynyt sisällä. Terassi on melko iso, joten sinne voi hyvinkin jäädä useammaksi tunniksi kirjoittelemaan ja samalla on kiva seurata katuvilinää. Eikä minun enää tarvitse aina edes sanoa mitä haluan, sillä osa tarjoilijoista tietää sen jo. Se on Café Noisette, eli espressoa kerman kera tai joissakin paikoissa espresso + pieni kannullinen maitoa. Kaikilla on täällä varmasti suosikkikahvilansa, niin minullakin: Cafe des 2 Moulins ja Coquelicot.

Cafe des 2 Moulins on tietenkin jokaiselle Amélie-elokuvan ystävälle must. Se sijaitsee rue Lépicillä, Montmartrella, kuinkas muuten. Moulin Rouge on hyvä maamerkki ja siitä vaan mäkeä ylös vasenta laitaa, niin on tuossa tuokiossa paikalla. Nimi tulee tietenkin kahdesta lähellä sijaitsevasta myllystä ”Mullin Ruususta” ja Moulin de la Galettesta, joista jälkimmäinen on myös suosikkiravintoloitteni joukossa. Cafe des 2 Moulins on joka tapauksessa, ilman Amélietakin, todella viehättävä ja vierailun arvoinen. Se on tyyliltään 50-lukua. Sieltä löytyy tietenkin pakollista elokuvarompetta kuten puutarhatonttu (tosin ei sama kuin elokuvan), muutama kuva Ameliesta ja toiletin eteisen lasikaapista myös Amelien yöpöydän lamppu ja polaroid-kuvia isän puutarhatontusta maailman matkaltaan poseeraamassa eri monumenttien edustalla. Kahvila tuntuu ehkä hieman pienemmältä kuin miltä se elokuvassa vaikuttaa. Myöskään siellä ei ole ”tabac” - osastoa, joka lienee lähtenyt sieltä uuden tupakkalain myötä. Elokuvastahan alkaa olla jo 10 vuotta aikaa. Siitä huolimatta Amelien suosio ei ole selvästikään vielä hiipunut, vaan turistit käyvät edelleen siellä halailemassa tonttua ja ottamassa valokuvia. Erityisesti suosittelen Café Amarettoa. Toimii hyvin ”jälkiruokana”.


                                   Julie &Jean shampanjalla ja Amarettokahvilla.

Coquelicot ei ole pelkästään kahvila, vaan myös bistro, boulangerie ja pâtisserie. Se sijaitsee Place des Abbessessilla, aivan Abbessessin metroaseman lähellä. Coquelicot on mainio aamiais- tai brunssipaikka. Ranskalainen aamiainen ei tietenkään vedä vertoja skandinaaviselle, mutta Coquelicot'n viehättävässä miljöössä maistuvat patonki ja brioche hillojen ja juuri puristetun tuoremehun kera. Kahviksi ehdottomasti bol de cafe eli iso kulhollinen kahvia. Kaikki on koristeltu nimensämukaisesti unikoilla. Paikka on hieman ahdas, sillä se on yleensä aina täynnä. Tästä johtuu, että palvelu on välillä hidasta, joten sinne kannattaa tulla kiireettömästi. Yläkerran ikkunapöydän ääressä on mukava istua tai sitten kun säät sallivat niin tietenkin terassilla, jossa saa usein kuunnella katumusiikkia. Coquelicot'sta voi ostaa myös erilaisia quicheja, jotka toimivat kokonsa puolesta lounaana tai päivällisenä ja jos haluaa oikein kunnon pommin, kannattaa valita pain au chocolat pistache amande eli suomeksi erittäin vapaasti käännettynä  ”möhnäpulla”. Siitä saa melkein koko päivän energia-annoksen kerralla. Ei siis painonvartijoille!


                         Coquelicot'n terassi


                         Petit déjeuner

                         Brunschilla avec Lena.


                              

1 kommentti:

  1. Nuo kahvilat on pakko nähdä! Ja möhnäpullaa pakko päästä maistamaan :D

    VastaaPoista