Cours de Macaron

Macaron-leivokset ovat lempiherkkujani. Sen tietävät ainakin kaikki ystäväni, jotka ovat täällä poikenneet. Vielä alkusyksyllä en ollut kuullutkaan moisista "makarooneista" ja ensi kerran maistoin niitä vasta ihanassa Angelina-teehuoneessa paksun kaakaon kera hieman ennen joulua. Ranskalainen pâtisserie kiinnostaa minua kovasti ja koska en toisellakaan kerralla mahtunut mairien järjestämälle leivontakurssille, päätin, että menen sitten ainakin erilliselle macaron-kurssille. Kun sähköpostiini viime viikolla ilmestyi houkutteleva tarjous kurssista, varasin oitis paikat kahdelle. Kokkailusta ja leipomisesta pitävä ystäväni Sanna oli näes sopivasti tulossa Pariisiin.


Cours de Macaron järjestettiin l'Atelier des Gateaux'ssa, joka on pieni kahvila-konditoria rue de l'abbé de Grégoirella Saint-Germain-des-Près'sä. Kurssin opettaja oli nimeltään Audrey ja meitä kurssilaisia oli kaksitoista. Kaksi miestäkin oli innostunut lähtemään mukaan. Audrey oli tehnyt esivalmistelut huolellisesti. Tarkoitus oli työskennellä pareittain ja jokaiselle parille oli tarvittavat ainekset ja välineet laitettu valmiiksi. Seuraavana pieni opastus macaronien valmistuksen saloihin.

Opettajamme Audrey selittää ja näyttää marengin valmistuksen.

Kaikki alkaa marengin valmistuksesta. Munanvalkuaisia ja tomusokeria vatkataan kunnes kulhon pystyy kääntämään ympäri ilman että seos irtoaa pohjasta.

Macaronage.

Kun marenki on tehty, siihen sekoitetaan jauheseos (mantelijauhe ja sokeri). Tämän vaiheen nimi on macaronage. Taikinaa vaivataan (tälle on oma ranskankielinen verbi macaroner) kunnes se on kiinteää. Tämä vaihe on erittäin tärkeä ja opettajamme sanoi, etta se jää usein aivan liian vähälle huomiolle keittokirjoissa.

Pursotus.

Taikinaan sekoitetaan tarvittaessa karamelliväri, mutta macaronin maku tulee kuitenkin täytteestä. Sitten taikina pursotetaan pellille. On tärkeää jättää riittävän isot välit, sillä macaronit leviävät hieman uunissa. Ensin puristus, sitten kiepautus. Ei yhtäaikaa. Kun pelti on valmis, on vuorossa prosessin erikoisin vaihe: paukutus. Peltiä paukutetaan kovasti työtasoa vasten niin että macaronit latistuvat. Leivinpaperi pitää siten olla hyvin kiinnitetty peltiin. Paukutuksen jälkeen macaronit kuivatetaan (croûtage) ennen uuniin laittoa. Jos macaronit laitetaan uuniin suoraan ilman kuivatusta, niiden pinta menee rikki. Hankalinta on ehkä valita sopiva lämpötila ja aika, sillä uunit ovat erilaisia.

Pellillinen suoraan uunista.

Kun macaronit on otettu uunista, annetaan niiden jäähtyä hetken. Sitten ne irroitetaan leivinpaperista ja puolet niistä käännetään ympäri täytteen pursotusta varten.

Suklaatäytteen valmistus.

Pâte de spéculoos.

Mitä täytteisiin tulee, vain taivas on rajana! Helpoin ratkaisu on hillo. Esimerkiksi vadelmamacaroneihin riittää täytteeksi ihan tavallinen vadelmahillo.

Täytteen pursotus macaronien väliin.

Työntouhussa.

Täyte pursotetaan macaronien puolikkaille ja "kannet" pistetään päälle. Täytettä pitää laittaa kohtuudella, ettei se pursua välistä ulos.

Tyytyväinen kurssilainen valmiiden macaronien ääressä.

Työn tuloksena syntyi vadelma-, pistaasi-, vanilja- ja suklaamacaroneja. Osa macaroneista sai päälleen metallin hohteen ja vaniljamacaroneja "tuunattiin" keksimurskalla. Luomuksiamme maisteltiin ja juhlistettiin lasillisella shampanjaa. Jokainen sai koota mukaansa pienen laatikollisen macaroneja, ihan joka sorttia. Macaronit eivat ole kuitenkaan parhaimmillaan heti valmistuttuaan. Ihmettelinkin niiden kovuutta, mutta sain kuulla, etta kun ne pistää kylmään, niin vuorokauden kuluttua ne ovat juuri sopivan pehmeitä ja suussasulavia. Lopputulos ei näin ensikertaisilla tietenkään ollut ihan Laduréen macaronien luokkaa, mutta pienellä treenauksella päästään jo lähelle.

Merci Audrey pour un cours très efficace et bien arrangé!

Sisar Tanja katolisessa koulussa

Niin siinä sitten kävi. En malttanut pysyä poissa. Olen palannut koulumaailmaan ennen aikojani. Kaikki alkoi siitä kun eräs ystäväni ja kollegani ehdotti, että entäpä jos tarjoutuisin täällä kouluavustajaksi. Ajatus ei tuntunut yhtään hullummalta. Mainitsin tästä ohimennen vuokraemännälleni, joka antoikin minulle samantien kolme suoraa sähköpostiosoitetta lähialueen kouluihin. Ei mennyt kauaakaan kun erään katolisen yksityiskoulun johtaja soitti minulle ja sovimme tapaamisen heti samalle viikolle.

Kyseinen koulu sijaitsee vain kivenheiton päässä kodistani, lähellä pääministerin virka-asuntoa Hôtel Matignonia. Kun avasin koulun oven, oli välitunnin aika ja meteli korviahuumaava. Mietin hetken, haluanko oikeasti palata jo kouluun, kun ei todellakaan ole pakko? Odottelin kunnes johtaja saapui paikalle. Hän oli iloinen ja rempseä ja pukeutunut nunnan kaapuun. Keskustelimme tehtävistäni ja Masoeur esitteli minulle koulua ja henkilökuntaa.

Koulussa on sekä le collège (yläaste) että le lycée (lukio). Aluksi luokkien numerointi sekoitti pääni, sillä se menee aivan päinvastoin kuin Suomessa. Luokat 6.-9. ovatkin 6.-3., lukion eka on toka, toinen ensimmäinen ja kolmas "terminale". "Terminaalivaihe" päättyy le baccalauréat'n eli YO-kirjoituksiin, jotka Ranskassa pidetään  vasta kesäkuussa. Koulussamme on yläasteella vain tyttöjä, mutta lukiossa on sekä tyttöjä että poikia. Jokaista luokka-astetta on yksi luokka, jossa oppilaita n. 25, yhteensä koulussa on siis n. 200 oppilasta. Katolilaisuuden lisäksi tämän koulun erityispiirteenä on vastaanottaa myös pyörätuolissa olevia oppilaita. Verrattuna moniin pariisilaisiin elitistikouluihin, tämä koulu on tunnettu nimenomaan lämminhenkisyydestään ja siitä, että oppilaita todella tuetaan. Melkein jokaisessa yläasteen luokassa istuu jonkun oppilaan vieressä aikuinen tukihenkilö AVS (Auxiliaire de Vie Scolaire). 

Tehtäväni on antaa englannin kielen tukiopetusta. Minulla on omat oppilaat, joita opetan yhtä kerrallaan. Lisäksi olen apuna ATK-tunneilla. Tarvittaessa toimin myös englannin opettajien sijaisena. Omat tuntini ovat aamupäivällä ja iltapäivisin saan seurata ranskan tunteja niin paljon kuin jaksan. Mitä kielioppiin tulee, huomaan olevani aivan eri tasolla kuin keskiverto pariisilainen yläasteen oppilas, kiitos tuoreiden Sorbonnen opintojeni. Ja vaikka ollaankin katolisessa koulussa, eivät oppilaat istu täälläkään kuin hiiret kirkossa vaan  komennukset kuten "On se calme!" "Taisez-vous!" "Ce n'est pas le temps pour la sieste!" ovat usein käytössä.

Kun on itsekseen ulkomailla ilman erityistä turvaverkkoa, on tärkeää kuulua johonkin yhteisöön. Syksyllä se oli Sorbonne, nyt koulun väki. Myös aikataulut tuovat ryhtiä elämään. Opettajanhuoneessa ja ruokalassa käydään päivittäin mielenkiintoisia keskusteluja. Suomen maine opetuksen saralla tunnetaan täällä, mikä on tietenkin ilahduttavaa. Maaliskuussa menemme koulun kanssa Opéra Garnieriin katsomaan Coppelia-balettia. Eikä ole pelkoa, että kävisi liian raskaaksi. Heti kolmen ensimmäisen viikon jälkeen tuli hiihtoloma, joka kesti peräti kaksi viikkoa. Täytyy sanoa, että tällä kertaa en todellakaan ollut loman tarpeessa ja jos minulle ei olisi ollut paljon vieraita tulossa, olisi loma suorastaan harmittanut! Ja jos joku arvostelee suomalaisten koululaisten ja opettajien muka liiallista lomailua, niin Ranskassa lomaillaan selvästi paljon enemmän! Kahden kuukauden kesäloman lisäksi on syysloma, joululoma, talviloma ja pääsiäisloma, jotka kestävät kukin kaksi viikkoa ja siihen päälle vielä muutamat erilliset pyhäpäivät.

Kun on tottunut nukkumaan aamulla pitkään, on jäänyt paitsi jostain hienosta, nimittäin Pariisin aamuista. Nautinkin kovasti kahdentoista minuutin koulumatkastani jolloin ohitan ensin valtavan Hôtel des Invalidesin ja kurvaan Monceau Fleurs'in kukkakaupan kohdalta kapealle rue de Babylonelle, jossa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kuten merkillinen japanilaistyylinen La Pagode-elokuvateatteri ihanan pikku puutarhan kera. Vastaan voi tulla lapsia, jotka hauskuuttavat itseään sanomalla Bonjour Madame/Monsieur! jokaikiselle vastaantulevalle naiselle ja miehelle. Päässä soi Jacques Dutroncin "Paris s'eveille", vaikka kello on jo lähemmäksi yhdeksän.