Joulu Pariisissa

Päätin jo heti Ranskaan lähtiessäni, että tällä kertaa olen siellä myös joulun. Onneksi myös äitini päätti viettää joulunsa Pariisissa. Hän saapui aatonaattona ja oli viisi päivää. Tässä parhaita paloja joulunvietostamme.

Maailmanpyörä Concorden aukiolla.

RANSKALAISEN KEITTIÖN HERKKUJA...

Aloitimme joulun vieton menemällä aatonaattoillalliselle Helena Petäistön HS:ssa taannoin suosittelemaan "kanttiiniin" Claude Sainlouis'hin. Saint-Germain-des-Près:ssä rue du Dragonilla sijaitsevan ravintolan edessä on kyltti "Restaurant des presidents" ja sisältä löytyykin kaikkien Ranskan presidenttien kuvat. Seinillä on mustapohjainen ruusutapetti ja istuimet ovat punaista nahkaa. Olimme illan ensimmäiset asiakkaat, joten saimme todella hyvää palvelua ja huomiota osaksemme. Helenan innoittamana äitini päätti kokeilla "tête de veau'ta" eli vasikanpäätä. Minä puolestani otin varman päälle ja tilasin punajuuritartaria ja grillattua lammasta. Minun annokseni oli luonnollisesti lautasella, mutta äidin vasikanpää tuotiin soikeassa kuparikattilassa, josta löytyi kieltä, aivoja ja jotain kolmatta osaa. Poskea? Minä sain "makupaloja" kaikista noista kolmesta. Vasikanpää oli tarjolla kananmunakastikkeessa, jossa oli mukana kaprista. Maku oli mieto, ei yhtään hullumpaa. Aivoista tuli mieleen munakokkeli. Kieltä on syöty joskus kotonakin, mutta vasikan kieli on pehmeämpää kuin naudan. Äidistä kokemus oli mielenkiintoinen, mutta hän oli kuitenkin sitä mieltä, että yksi kerta saa riittää. 

NOTRE DAMEN JOULUYÖN MESSU


Notre Dame oli upean näköinen iltavalaistuksessa. Katedraalin edessä oli valtava joulukuusi sähkönsinisine koristeineen. Meitä oli neuvottu saapumaan paikalle hyvissä ajoin ja olimmekin siellä jo 1,5 h ennen messun alkamista. Olimme silti myöhässä, eikä silmiimme osunut enää yhtään vapaata paikkaa. Voi harmi, pitäisikö meidän töröttää puolitoista tuntia seisaalleen ensin odottaen messun alkua ja sitten toiset puolitoista tuntia messun ajan? Tunnelma oli kuitenkin niin vangitseva, ettei kotiin palaamista voinut edes ajatella. Menimme melko eteen seisomaan käytävälle. Yhdentoista aikaan alttarille asteli kuoro, jossa oli eri-ikäisiä lapsia ja nuoria aikuisia. Konsertti kesti tunnin ja kuoro lauloi hyvin kauniisti joululauluja harpun säestyksellä. Sitten meillä kävi tuuri: Noin 12. riviltä lähti yhtäkkiä nuoripari pois ja  pääsimme istumaan. Loistavat paikat! Kun ajattelee kirkon valtavaa kokoa, olimme todella edessä. Juuri ennen messun alkamista meille jaettiin ranskan ja englannin kieliset "ohjelmalehtiset", joissa oli tapahtumien kulku, tekstejä ja lauluja. Sen avulla oli helpompi seurata mukana. Messu alkoi Pariisin arkkipiispan johtamalla soihtukulkueella ja "Venite adoremus" - laululla. Pian kirkko täyttyi suitsukkeiden tuoksusta. Tämä oli toinen kerta molemmille kun olimme katolisessa messussa, mutta ensimmäinen jouluyönä ja tällaisissa puitteissa. Todella kokemisen arvoinen elämys.

Cathédrale Notre Dame de Paris.

NAAPURUUSSUHTEITA


Hyvät naapuruussuhteet ovat kullanarvoisia, myös Pariisissa. Minulla on seinänaapurina noin kahdeksankymppinen espanjatar Theresa. Hän meni aikoinaan naimisiin ranskalaisen Andrén kanssa ja on asunut Pariisissa jo 60-luvulta lähtien, suurimman osan ajasta juuri 7. arrondissementissä. Hän tuntee tältä alueelta kaikki ja kaikki tuntevat hänet. Esimerkiksi Brigitte Bardot'n numero löytyy hänen puhelimestaan, sillä Theresa harrastaa eläintensuojelua. Myös entinen oikeusministeri, nykyinen meppi ja alueemme pormestari Rachida Dati tervehtii Theresaa. Theresa pyytää minut silloin tällöin luokseen syömään jotain espanjalaista ja kertoo tarinoita mm. hurjasta lapsuudestaan Espanjan sisällissodan aikaan tai opiskelustaan Cordon Bleu-kokkikoulussa. Theresan mielestä Pariisi ei valitettavasti ole enää niin kuin ennen. Hänellä on voimakas Madridin aksentti, mutta koska olen joskus opiskellut hieman espanjaa, minun on helppo ymmärtää hänen ranskaansa. 

Bûchettes de Noêl.

Jouluaattona pyysimme Theresan viinilasilliselle ja jouluhalolle (tai oikeastaan "halkosille" = bûchette, sillä ostimme halon erillisinä leivoksina). Theresa toi mukanaan kolmea sorttia espanjalaisia makeita herkkuja ja illalla vielä Chorizo-makkaraa ja Serranon kinkkua. Joulupäivänä koputettiin taas ovelle ja Theresahan se siellä Mimosa-kimpun kanssa. Naapurin señora hemmottelee minut piloille! Theresan kautta meille tuli myös jännittävä kutsu. Vastapäisestä talosta famille de F. oli kuullut minusta ja halusi kutsua meidät Theresan kanssa shampanjalle joulupäivänä. Ei tullut mieleenkään kieltäytyä. Tupsahdimme siis keskelle ranskalaisen perheen joulunviettoa. Siellä meitä odotti vanha pari Madame ja Monsier de F, heidän kolme lastansa, vävypoika ja kaksi lastenlasta. Mikä valtava määrä poskisuudelmia! Nämä ihmiset olivat kyllä niin ystävällisiä, että minun täytyy muuttaa hieman käsityksiäni pariisilaisista. Juttua riitti ja shampanja edesauttoi ranskan kielen sujumista. Perhe puhui myös sujuvaa englantia, joten äitikin pystyi osallistumaan keskusteluun. Ihana kokemus! Toivottavasti näemme pian uudestaan.


MONET'N NÄYTTELY


Joululahjani äidille oli liput Claude Monet'n näyttelyyn. Tämä näyttely on ollut suuri menestys ja liput jouluksi pitikin varata jo lokakuun lopulla. Sain ne Tapaninpäivän illaksi klo 20.30. Niinpä hyppäsimme bussiin n:o 92 ja jäimme pois Champs-Élysées'llä. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, joten ehdimme ihastella Champs-Élysées'n jouluvaloja ja ostaa paahdettuja kastanjoita joulumarkkinoilta. Näyttely oli Grand Palais'sa, joka kuhisi porukkaa. Tauluja oli kerätty ympäri maailmaa ja niitä oli paljon. Monet olikin hyvin tuottelias ja eli peräti 86 vuotiaaksi. Normandia-aiheiset taulut toivat muistoja mieleen opiskeluajoiltani v. 1996-1997. Suurimman vaikutuksen tekivät mm. unikkotaulu "Les coquelicots à Argenteuil" ja tietenkin lumpeet "Les Nymphéas". Näyttely oli upea ja taulut uskomattoman kauniita. Kuuntelin selostukset puhelimen tapaisesta laitteesta. Paljon Monet'n tauluja on vielä Orangerie-museossa ja Musée de Marmottan'issa. Kun aiemmin kerroin ystävälleni, että olen menossa Monet'n näyttelyyn, hän kysyi, eikö yksi riitä? Taidan todellakin mennä vielä moneen Monet'n näyttelyyn! Kotiin kävelimme yli Pont Alexandren, joka on Pariisin kaunein silta. Se oli upea iltavaloissa ja koska kello oli 22, alkoi Eiffel-torni tuikkia. Satumaisen kaunista!

Champs-Élysées jouluvaloineen.

Joulu oli kaikenkaikkiaan hyvin erilainen kuin perinteinen joulumme on ollut. Se oli kuitenkin varsin onnistunut ja säätkin olivat pääasiassa suosiolliset. Vaikka Charles de Gaullen kentällä oli vallinnut kaaos koko joulun, pääsi äiti onnellisesti Helsinkiin vain pienellä viiveellä.