Eiffelistä itään

Eiffelistä itään

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Irtiottoja Pariisista osa 1

En muista milloin viimeksi olisin pysynyt paikoillani peräti neljä ja puoli kuukautta samassa kaupungissa. Pariisissa on kuitenkin niin paljon näkemistä ja tekemistä, ettei kerta kaikkiaan ole ollut mitään tarvetta käydä Versailles'ta pidemmällä, ja sekin käsittääkseni lasketaan Suur-Pariisiin. Joskus on kuitenkin hyvä karistaa hetkeksi suurkaupungin pölyt ja kurkistaa mitä Pariisin ulkopuolella tapahtuu. Kuten: Onko siellä oikeasti lunta? 


BRUXELLES - WATERLOO


Ensimmäinen irtiottoni tapahtui vuoden vaihteen tienoilla kun ystäväni Sonja pyysi minua Brysseliin juhlistamaan uutta vuotta ystäviensä kanssa ennen Pariisin vierailuaan. Reissu meinasi kariutua heti kättelyssä, sillä viikon varoajalla menopaluu Paris-Bruxelles Thalys-luotijunalla maksaisi 180 euroa, vaikka matka kestää vain 1h 20 min/suunta. Junalippujen hinnat nousevat täällä mitä lähempänä matka on. Siispä aloin tutkia bussiyhteyksiä ja löysin Eurolinesin sivut. Menopaluu 45-50 euroa, kesto kolme ja puoli tuntia per suunta. Asia oli sillä selvä, etsin nettikahvilan, bookkasin matkat ja tulostin liput.


Pariisin kansainvälinen linja-autoasema Gare routière international Paris-Gallieni sijaitsee kaupungin itälaidalla Gallienissa. Sinne pääsee helposti metrolla. Kaikki oli hyvin selkeää. Lähtö kuitenkin myöhästyi 40 minuutilla, koska bussi oli bookattu liian täyteen ja "ylimääräisille" matkustajille piti löytää toinen bussi. Suomessa bussikuski ei lähtisi etsimään muutamalle väärinbookatulle ihmiselle oikeaa bussia ja jättäisi täyttä lastia odottelemaan. Suomessa ei myöskään pysähdytä yhden asiakkaan vuoksi pissalle ja päästetä samalla koko bussilastillista ulos kahville ja tupakalle kun ollaan jo reilusti aikataulusta jäljessä. Kuskimme oli selvästi aivan liian kiltti ja tuntui olevan useamman kerran pulassa kanssamme. Ihmettelin kyllä suuresti, miksi peräti ulkomaille suuntaavassa linja-autossa ei ole vessaa? 


Välillä Pariisi - Brysseli ei ollut mitään erityistä nähtävää. Lunta näkyi olevan paikoitellen ohut kerros pelloilla, mutta ei mitenkään merkittävästi. Aloin epäilemään, oliko media sittenkin paisutellut Ranskan lumitilannetta.


Brysselin Midi-aseman voi lisätä "kamalimmat asemat top 5" - listalle. Siellä ovat jo ainakin Pariisin Gare du Nord, josta ei selviä tirauttamatta pientä itkua sekä Chatelet'n metro/RER-asema, jossa saa kävellä kilometrejä pitkin liukumattoja aivan kuin olisi lentokentällä. Näitä paikkoja vältän viimeiseen asti! Midi on aivan yhtä järjetön asema. Ei siis ollut merkitystä, vaikka olimme lähes tunnin myöhässä. Se että ihmiset löytävät sieltä toisensa on mahdoton tehtävä.


Mutta ei tietenkään meille. Löysimme toisemme ja vietimme mukavan illan jouluisen tunnelmallisessa Brysselissä. Ihan sattumalta osuimme ensin Rue de Blaesille, joka oli täynnä antiikki- ja vintagekauppoja. Tällä kadulla eteneminen on hidasta, sillä melkein jokaiseen putiikkiin "on pakko" kurkata sisälle. Jos olisi rahaa ja kuorma-auto, olisi mukaan lähtenyt yhtä jos toista. Sonja olisi halunnut tuoda kokonaisen karusellin, minä puolestani ihastuin erääseen ruotsalaista alkuperää olevaan lipastoon, jota vieläkin kaiholla muistelen. Verrattuna esimerkiksi Marie Antoinetten aikaiseen hyvin koristeelliseen ja kauniiseen harppuun, jota ihastelin eräässä vanhojen soittimien kaupassa Marais'ssa, tämä lipasto olisi ollut suorastaan halpa. Silti se oli todella kallis. Pysyimme kerrankin tiukkana, emmekä sortuneet konkurssin aiheuttaviin heräteostoihin.


Rue de Blaes - vintagen ja antiikin ystäville.
Unelmieni lipasto ja muuta kivaa.

Kaiken koluamisen ja hypistelyn jälkeen saavuimme lopulta Grand Placelle, jossa oli meneillään aivan mieletön valoshow heijastettuna rakennusten seinille. Todella mystinen ja satumainen tunnelma, kertakaikkiaan upeaa! Brysseliä voi todellakin suositella viikonloppukohteeksi joulun aikaan. Ohitimme myös sen kaikkein kuuluisimman nähtävyyden eli Mannequin Pissin, joka oli luonnollisesti turistien piirittämä. Alla Sonjan nerokas vinkki valokuvaajalle: Jos et pääse riittävän lähelle kuvauskohdetta, "ryöstä" se edessä olevan turistin kameran näytöstä! 


Mannequin Piss turistin kamerassa.
Kävimme jonkun pikkukadun ravintolassa illallisella syömässä paellaa, vaikka Brysselissä pitäisi ilman muuta syödä "moules et frites" eli sinisimpukoita ranskalaisten kera. Ranskan perunathan ovat Belgiasta alunperin. Sen jälkeen poikkesimme kuitenkin belgialaisella kirsikkaolueella, joka oli mielestäni oikein hyvää, sillä se ei maistunut ollenkaan oluelle. Lopulta hyppäsimme junaan päämääränämme Waterloo.


Waterloo on pikkukaupunki n. 30 km päässä Brysselistä etelään. En tiennyt siitä etukäteen mitään muuta kuin sen että Napoleon antautui siellä kuten Abban euroviisukappaleessakin lauletaan. Ja tiedoksi, Waterloo ei ole englantia, vaan flaamia ja pitää lausua niinkuin kirjoitetaan. Siellä oli todellakin lunta ja kunnon lumipallokeli! Asuimme Sonjan suomalaisen ystäväperheen luona, joka oli miehen työn perässä muuttanut kahdeksi vuodeksi Belgiaan. He olivat olleet reissussa jotakuinkin yhtä kauan kuin minäkin, joten oli mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia. Lumen lisäksi kodikkuutta toivat Pentikin kupit, Marimekon verhot ja Fazerin parhaat. Vietimme uuden vuoden vaihteen yhdessä, tilasimme Sushi-Shopista peräti 72 sushia, mikä oli minunlaiseni addiktin mielestä varsin oiva aate ja kerrankin sain syödä sushia niin paljon kuin vain jaksoin! Kuohuviinin ja shampanjan kera tietysti. Ja jälkiruokana luonnollisesti maailman parasta belgialaista suklaata. Oli mukavaa nauttia takkatulen lämmöstä ja hyvästä suomalaisesta seurasta. Valamani tina oli ilmiselvä Iso-Britannian kartta, joka enteili jo seuraavaa irtiottoani.