Vuorotteluvapaalla pitää tehdä niitä asioita, joihin normaalisti ei ole (muka) aikaa. Olen laiska harrastamaan liikuntaa ja se on täällä Pariisissakin jäänyt olemattomiin; pelkästään kävelemiseen ja porrasnousuihin. Eli puhtaasti ns. hyötyliikuntaa. Joskus tulee tosin tehtyä Suomi-vieraan kanssa melkoinen "Tour de Paris", kun lyhyessä ajassa yrittää näyttää kaupunkia mahdollisimman paljon. Porrasnousujen ja muunkin kipuamisen jäätyä muutettuani pois Montmartren kukkulalta, alkoi kroppa pikku hiljaa huutaa liikuntaa. Niinpä päätin liittyä kuntoklubiin. Lähin kuntoklubi Fitness First löytyy vain yhden metronvälin päästä Avenue de la Motte-Picquet'lta 15.arrondissementin puolelta. Sinne pääsee kävelemällä kyseistä katua pitkin Sotilaskoulun École Militairen ja Eiffelin puiston eli Champ de Marsin (ylhäällä kuvassa) välistä.
Nykyään lähes kaikkiin kuntoklubeihin pitää sitoutua vähintään vuodeksi. Onneksi täältä löytyi myös lyhyempi pätkä: kolme kuukautta plus tammikuu ilmaiseksi. Tällainen lyhyempi sitoutuminen on tietysti suhteessa kalliimpi kuin pitempi, mutta tämä sopi minulle hyvin, sillä touko-kesäkuussa saatan hyvinkin liittyä Champ de Marsin shortsiasuisten lenkkeilijöiden joukkoon. Liittyessäni kuntoklubille minua palveli superiloinen ja ystävällinen nuori nainen nimeltä Raïssa. Hän kertoi, että jäsenyyteen kuuluu kolme tapaamista personal trainerin kanssa, kuntosalin ja cardiosalin käyttö ja eri ryhmätunneille osallistuminen. Ja mikä näin suomalaisittain tuntui hyvältä: sauna jonka lisäksi vielä turkkilainen versio hammam. Lisäksi sain aloituslahjaksi 2 reppua, paidan, 2 flip flop-tossut, pyyhkeen, 2 juomapulloa sekä kuulokkeet, jotta voin kuunnella TV:tä esim. crosstrainerillä treenatessani. Kivaa. Minä kun en kauheasti ollut urheiluvälineitä ajatellut pakatessani laukkujani elokuussa. Eikä siinä vielä kaikki: Klubin kahviossa saa juoda vapaasti kahvia ja teetä ja lukea lehtiä.
Ensimmäisessä personaltrainertapaamisessa minulla oli peräti kaksi nuorta miestä, Johann ja Fabrice ohjaamassa. Kävimme läpi crosstrainerin ym. laitteiden toimintaa. Toisella kerralla puolestaan yksi ohjaaja ja minä sekä 2 marokkolaista tyttöä. Fabrice piti ihan karmean kuntosalirääkin ilman hetkenkään lepotaukoa. Sen jälkeen joka paikkaa kolottikin useamman päivän. Sitten aloitin ryhmätunnit. Normaalisti en halua olla vapaa-ajallani sidottu aikatauluihin, mutta täällä homma toimii: etukäteen ei tarvitse ilmoittautua, vaan ennen tunnin alkua tulee kuulutus ja sinne voi mennä, jos siltä tuntuu. Olen aloittanut varovasti, sillä flunssa ei ole sataprosenttisesti vielä ohi. Olen käynyt venyttelyssä ja mind and body-tunnilla. Molemmat todella hyviä. Erityisesti pidän venyttelystä. "Inspirer profondément, expirer doucement.", Fabrice selittää kaiken perinpohjaisesti ja rauhallisesti. Aion myös jatkaa joskus Suomessa aloittamaani Pilatesta sekä ihan uutena lajina kokeilla joogaa.
Sauna on hieman merkillinen. Kun astuin sisään ensimmäisen kerran, ihmettelin missä on kiuas. Sitä ei ollut. Sen sijaan seinään oli kiinnitetty puinen kaukalo, johon piti laittaa vettä. Löylyjen puuttumisesta huolimatta kokemus oli miellyttävä ja saunan lauteilla oli ihana loikoilla pitkän tauon jälkeen. Minua nauratti, kun huomasin, että saunassa oli hälytysnappi! Seinältä löytyi myös tiimalasi, joka käännetään ympäri saunaan tullessa ja siitä voi sitten katsoa milloin on tullut saunottua riittävästi. Liika saunominen on kuulemma huonoksi terveydelle, selitti kanssasaunojani vakavalla äänellä. Kiitin tiedosta, enkä viitsinyt järkyttää häntä kertomalla suomalaisesta saunomiskulttuurista.
Kuntokeskukseen kävellessäni olin ihmetellyt jo tovin ison risteyksen kohdalla olevaa camping-meininkiä. Jo ennen joulua siinä oli yksi teltta, viime viikolla jo kolme. Eräänä aamuna huomasin, että siihen oli roudattu nojatuolit. Myös viinitarjoilu pelasi. Kummallista, ettei virkavalta puutu asiaan, mietin. Parin tunnin päästä paluumatkalla puolestaan ihmettelin, minne tämä leiri oli yhtäkkiä kadonnut. Huomasin, että vähän matkan päässä oli pari poliisia ja miehet, jotka olivat pakanneet tavaransa. Ehkä nojatuolit olivat jo liikaa! Naapurini kertoi, että kaupunki jakaa kodittomille telttoja, mutta ilmeisesti niitä ei ihan mihin sattuu saa pystyttää. Eniten minua on kuitenkin hätkähdyttänyt se, että täällä asutaan myös puhelinkopeissa.
